Iltaa. Täällä sitä ollaan nyt kahdestaan Elsan kanssa. Kumppanini on ollut matkoilla muutaman päivän, ja tuntuu kovin yksinäiseltä. Onneksi Elsa on olemassa. Olisin varmaan eläväkuollut muuten.
Lauantaina sain melkoisen hermoromahduksen, koska pelkäsin etten osaisikaan hoitaa Elsaa sen toipilasaikana oikein. Pelkäsin todella, että se saisi jonkin tulehduksen ja kuolisi, koska otin vahingossa sen haavasiteen liian aikaisin pois, eivätkä apteekin haavasiteet pysyneet. Olin ihan shokissa täällä, kunnes veljeni soitti haluaisinko hänen hakevan minut ja Elsan vanhempieni luokse. Suostuin heti. Niinpä minä ja Elsa vietimme lauantain vanhempieni kotona. Elsa tuntui nauttivan uusista nurkista ja seurasta. Se tykkäsi tuijotella lasiparvekkelta ulos. Äitini ihmetteli, että miten se nukkuu niin vähän. Elsa oli tosiaan hirmu pirteänä sinä päivänä! Me valvottiin jonnekin klo 02:een Victorian ja Danielin häiden takia ja Elsa vaelteli ja päästi muutaman maukauksen vielä, kun me muut olimme asettuneet unten maille.
Sunnuntaina Elsa pääsi takaisin tänne omaan kotiinsa ja tuntuihan se olevan ihan mielissään siitäkin. Itse asiassa se vaikuttikin aiemmin sunnuntaina vähän niin kuin sillä olisi ollut jo koti-ikävä. Täällä se uskalsi rentoutua vähän paremmin, vaikka yllättävän hyvin se näytti sopeutuneen lauantainakin uuteen paikkaan.
Tänään oli jälleen mukava herätys, kun Elsa tuli taas tervehtimään hennolla äänellään. Ihanaa, kun herätykset ovat nykyään niin piristäviä - kiitos rakkaan Elsani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti