Otin Elsan syliini ja silittelin sekä rapsuttelin sitä. Ensimmäistä kertaa se ei pyrkinyt pois, vaan hyrisi ja kehräsi sekä vispasi tassujaan, kuten se tekee ollessaan innoissaan kosketuksesta. Ei sen pitkät kynnet haittaa, kun se tarraa niillä paidan läpi ihooni. Sama vaikka tulisi vähän reikiä! Ehkä Elsa on vihdoinkin päästämässä hieman irti ujoudestaan, joka on jäänyt sille joko siitä, ettei sen entinen omistaja ole antanut sille tarpeeksi huomiota, tai sitten sille on kehittynyt trauma liittyen aikaisemman omistajan luopumiseen, tai voihan se olla ihan vain ominaista sille mistään sen kummemmasta riippumatta. Sentään Elsan aikaisempi hoitaja oli niin vastuuntuntoinen, ettei vain jättänyt kissaa tienvarteen, vaan luovutti sen turvakotiin. Siitä pisteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti