Meooow. Elsalla on mennyt hyvin. Ruoka on maittanut ja elimistö on toiminut muutenkin hyvin. Olen totuttanut Elsaa syliin yhä useammin, eikä se pelkää sitä enää niinkuin ennen. Se vain ärtyy, kun sitä on pitänyt sen mielestä liian kauan. Silloin se loikkaa pois sylistä. Tottakai annan sen loikata heti, kun siitä siltä tuntuu.
Edistystä on tapahtunut, sillä Elsa jopa kehrää sylissä vähän. Olisi hauskaa, jos se vielä jonain päivänä hyppäisi syliin. Alussa se teki niin, kun jompi kumpi meistä ihmisistä istui pöydän ääressä syömässä. Se hyppäsi syliin kesken syönnin. Kun se huomasi, ettei sitä silloin ehditä kauheasti huomioimaan, se lopetti syliin hyppimisen kokonaan. Mutta miksi se tuli syliin vain niissä tilanteissa? Ehkä ihminen on silloin jotenkin helpommin lähestyttävä, kun se on keskittynyt johonkin, kuten esimerkiksi ruokaan. Jos keskittyy vain kissaan itseensä, niin se on vähän uhkaavampaa. Tällöin kissa ei voi tietää, mitkä motiivit ihmisellä on mielessä. Liika huomio pelottaa, mutta liian vähäinenkin huomio tympäisee. Ymmärrän sen, täydellisesti. Olen itse ihan samanlainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti