tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulukissa matkaan jo käy

Paketin sisältö..



oli siis tällainen. :) Saa Elsakin vähän silmänruokaa syödessään. No joo, myönnetään, ettei se ehkä siitä niin paljon välitä kuin me muut. ;)


Kuten kuvasta näkyy, niin Elsa osasi ottaa rennosti myös jouluaattona. Sekään ei tosin meinannut malttaa odottaa pakettien avaamista, sillä kävihän se rapistelemassa paketteja kuusen alla. Pitkän odotuksen jälkeen, kun sen lahja oli avattu, sai se vihdoin pakettinsa nauhan leikkeihinsä.


Joulupäivänä sai Elsa toimia "juhlakaluna". Okei, vähän ikävästi sanottu, mutta jostain kumman syystä se sana tuli ensimmäisenä mieleeni, kun olimme asettaneet Elsalle kaulapannan kulkusineen. Se oli jotenkin huvittavaa, kun annoin kaulapannan laiton jälkeen Elsalle ruokaa ja se kipitti kulkuset kilisten syömään. Tosin pian sen jälkeen alkoi Elsa ärsyyntyä kaulapantaan. Varmaan se panta vähän kutitti ja raivostutti sekin, ettei se voinut kulkea rauhassa ilman kulkusten ilmoitusta siitä, missä se milloinkin oli.


Otimme pannan tietysti yöksi pois. Ensi vuonna sitten vasta uudestaan! Onhan ne pyhäpuvut aika epämukavia.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Mitä paketista paljastuu?

Elsan paketti on jo valmiina odottamassa. Mitähän Pukki on keksinyt Elsan pään menoksi? Arvauksia? Jouluaaton jälkeen kerron, mitä Elsa sai lahjaksi.

Tältä lahja näyttää paketissaan.

Elsa on ollut tänään ihmeen väsynyt, sillä se on viettänyt koko päivän sängyssä. Väsynyt tai ei, niin kissa tekee sitä mitä lystää ja tänään sitä on lystännyt vetää hirsiä. Kohta se saa kyllä luvan herätä edes syömään pehmeää ruokaa. Eiköhän se onnistu. ;)

torstai 17. marraskuuta 2011

Elsa laajentaa repertuaariaan

Huomenta, pehmopalleroiset. Liitin tähän musiikkia, jonka avulla viritän tunnelman sopivaksi tähän tekstiin.

Päivä alkoi paremmin kuin odotinkaan. Elsa parkkeerasi matolla edessäni, kun söin aamiaistani sohvalla. Aamiaisen jälkeen päätin nostaa Elsan sykkyyn (vaikkei se siitä ole juuri nauttinutkaan). Ajattelin, että jos nyt vähän taas kokeilen pitää sitä sylissä, josko se oppisi vaikka nauttimaan siitä..

Alku näytti taas siltä, että kohta se varmaan loikkaa. Aloin rapsuttelemaan sitä masusta ja rinnasta, mistä se kovin pitää. Ja mitä tapahtuikaan? Elsa alkoi kehrätä, ja kohta se kehräsi kuin viimeistä päivää! Tassuilla "leipoi" ilmaa niin kuin sillä on tapana tehdä nautiskellessaan. Aloin melkein väsyä rapsutteluun, mikä ei ole koskaan aiemmin ollut mahdollistakaan, kun olen ottanut Elsan syliin. Se tuijotti minua suurilla, vihreillä silmillään ja nojasi päätään rintaani. Jalat sillä sojotti kyllä aika hassusti, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään! Sylissäolokin vaatii harjoittelua.

Kun Elsa oli loikannut pois, menin takaisin vuoteeseeni pitkittämään nousemista. Ja sieltä se hupsu kipitti perässäni, pomppasi viereeni kerjäämään lisää rapsuja. Elsalla todella on kaksi puolta. Toinen puoli Elsasta on juuri tällainen, minkä se näyttää minulle ja kumppanilleni. Toinen taas on se puoli, minkä se näyttää vieraille: Arka, saavuttamaton pikku Nipsu.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Karvainen hoitotäti

 Elsan mamma sairastaa nyt. Eilen alkoi flunssa kurkun kutinana. Kutitti niin paljon, että meinasi tulla oksennus. Onneksi kutina on yön aikana vaihtunut kivuksi, niin ei enää okseta. 

Mitäs Elsa pikkuinen tästä mamman sairastumisesta tuumaa? No, roolit ovat selvästi vaihtuneet! Se on toiminut jo lämpötyynynä, mikä on oikein hyödyllinen ominaisuus hoitotädissä.. tosin karvat menevät kyllä potilaan henkeen, eikä se kauheasti auta kurkkukipua hiipumaan. Ilmeisesti Elsa huomasi tämän, koska seuraavan kerran se asettui sängyn viereiselle tuolille sairasta mammaansa kaitsemaan.

Ikävä kyllä hoitotädilläni on sellainen heikkous, ettei se kauan jaksa pysyä hereillä. Eipä se kymmenisen minuuttia kauempaa jaksanut valvoa kovalla tuolilla, vaan siirtyi pian suosiolla takaisin vällyihin. Nyt se makaa tuolla ihan kuukahtaneena, kun mamma itse on noussut istumaan.

lauantai 27. elokuuta 2011

Elsa on kultaisin

Oioi, kun tajusin taas kuinka rakastankaan Elsaa! Yritin ratkoa ristikkoa sängyllä, kun Elsa tuli tapansa mukaan pyörimään ja hyörimään eteen, enkä voinut keskittyä. Aloin rapsutella Elsaa ja se nautti antamastani läheisyydestä silminnähden. Tuntuu niin hemmetin hyvältä, kun joku hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen! Elsa tuntee minut oikeasti. :-) Sen kanssa jaan kaikki suuret salaisuuteni. Välillä se on joutunut todistamaan suuria itkukohtauksiani tms, mutta se ymmärtää ja lohduttaa tuomalla silkinpehmeän turkkinsa poskeani vasten. Elsa on todellinen terapiakissa, vaikkei se sitä itse tietäisikään!

Ainakin sen asian olen tehnyt oikein elämässäni, että hain Elsan sieltä eläinten turvakodista. En olisi voinut valita paremmin kaikista niistä suloisista kissoista. Elsa ja minä olemme luodut toisillemme. Elsan ansiosta kestän tätä elämää vaikeimmiltakin tuntuvien hetkien yli. En voisi koskaan hylätä Elsaa. Jos sille tapahtuisi jotain, niin elämästäni katoaisi liian paljon hyvää. Toivon, ettei Elsa sairastuisi tms. Sitähän ei tietenkään voi ennustaa, mutta välillä pelkään sitä, että menettäisin sen aivan liian varhain.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Elsan kuulumisia

        Taas on kulunut niin pitkä aika viime tekstistä, että pelkään kirjoittavani samoista asioista (vaikka helpostihan asian voi tarkistaa). Makkoiltiin äsken Elsan kanssa sängyllä. Elsan nykyinen vakiopaikka on tyynyt! Aina sillä on joku vakkari, mutta se vaihtelee kovasti. ^_^ Kuvailin Elsaa vähän ja lopuksi silittelin rapsuttelin sitä kiitokseksi.

Kirjoitin joskus viime vuoden puolella tänne, että Elsalla olisi suolinkaisia. Lienee aiheellista huomauttaa, ettei asialla varmaan olleetkaan ne, koska varmasti olisi tullut uudemman kerran esille, jos niitä olisi. Suolinkaiset ovat nimittäin erittäin sitkeässä, eivätkä lähde matolääkkeelläkään kokonaan pois. Lisäksi ulosteiden joukossa pitäisi näkyä lääkkeen vaikuttamisen jälkeen suolinkaisia. Olen katsonut, eikä niitä ole ollut. Täytyy nyt koputtaa puuta, mutta varsin epätodennäköistä olisi, että Elsalla olisi suolinkaisia. Varmaan minullekin olisi jo tullut niitä, jos tässä taloudessa olisi! Pussailen Elsaa usein (en nyt ehkä ihan suulle kuitenkaan, joskus sitäkin) ja se työntää aina peppuaan tyyliin mun suuhun.
Elsan kauniit, vihreät haaveilijansilmät eivät pääse oikeuksiinsa salamalla.

Elsalle kuuluu hyvää. Se nautiskelee helteistä. Joskus helteet tosin saavat sen oksentelemaan ja aiheuttavat ruokahaluttomuutta (harvoin). Elsa on kyllä paljon pulskemmassa kunnossa kuin viime vuonna! Mutta se kantaa itsensä niin kauniisti, että koolla ei ole merkitystä. ;) Ei Elsa mikään paksukainen ole, mutta on sillä vähän masua.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Elsa, kohtalon lapsi, koskaan en sua unhoittaa vois!

Elsa on taas kesyyntynyt. Sen reissun jälkeen, kun Elsa oli vanhemmillani hoidossa, siitä on tullut hirmu kesy. Aivan kuin se olisi helpottunut siitä, että tutut ihmiset (minä ja K) tulivatkin takaisin. ^_^ Enää se ei ole läheskään niin säikky kuin ennen.


Eilen makoilimme sängylläni, minä K ja Elsa. Olimme ns. piirissä. Minä vasemmalla, Elsa ylimpänä keskellä, K oikealla. Silittelimme toinen toisiamme, Elsa turisi hellyydestä suorastaan ekstaasissa. Se oli jotenkin niin luonnollista. Me olemme perhe. En tarvitse omia lapsia, kun minulla on jo heidät. Olen niin onnellinen ja ylpeä pikku perheestäni.



Tulimme äskettäin asioilta ja Elsa vastaanotti meidät kitisten kuin ikävästä. Tuntuu mukavalta, ettei olemassaolomme ole sille yhdentekevää! Se kaipaa hellyyttä, jota sille jaamme, ja tietysti ruokaa, jota se saa joka päivä riittävästi, koska hankin sitä sille. Lisäksi olen antanut sille kodin, jossa se tuntee olonsa turvallisemmaksi kuin missään muualla.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Elsa hoidossa

Elsa oli lauantaista tiistaihin hoidossa vanhempieni luona. Olin reissussa kumppanini kanssa.

Mamman pikku ressukka ei ollut kuulemma antanut koskea itseensä. Muiden poissaollessa se oli nukkunut nojatuolissa ja jonkun saavuttua kotiin se kipitti matalasti makuuhuoneen sängyn alle. Voi sitä pikkuista!♥


Kun saavuin reissusta, niin Elsakin pääsi omaan kotiinsa. Täällä se onkin ollut ihan oma, herttainen itsensä. Tänä aamuna Elsa nautti hellyydenosoituksiani vuoteessa. Se oli selvästi kaivannut niitä. Ja jos nyt uskallan olla hieman egosentrinen, niin - ehkä myös minua. ;)

tiistai 17. toukokuuta 2011

lauantai 7. toukokuuta 2011

Elsa pääsi taas ulos.

Käytin kumppanini kanssa Elsaa tänään ulkona, koska se teki yhden tosi hassun ja sekopäisen jutun. Se ahtautui kokonaan siihen rasiaan, johon idätin rairuohon siemenet. Nyt heinät on siis aika lytyssä! Arvelin, että Elsan luonnonkaipuu on niin suuri, että sen takia hän halusi asettua heinille.


Elsa, the Cupcat.



Aloitimme ulkoilun pihani "hiekkalaatikolta", koska halusin keinua vähän aikaa. Sieltä kannoimme Elsan vähän vihreämmälle ja heti alkoi kiinnostaa - vaikkakin arkuutta oli alussa. 

Alkujännityksen jälkeen alkoi mennä hyvin. Elsa maisteli vähän heiniä ja haisteli kaikkea innoissaan. Kunnes - aivan yhtäkkiä, Elsa pomppasi kauhealla voimalla ylöspäin. Päättelimme, että se saattoi johtua säikähdyksestä, jonka ohi ajava paku sai aikaan, tai nokkosenpistosta, mikäli se osui Elsan anturaan tai nenään. Onneksi pidin hihnasta lujasti kiinni, ettei Elsa päässyt karkaamaan.


 Otimme mukaan myös Elsan harjan, jotta voimme helpottaa sen karvanlähtöä hieman. Siitäkös Elsa nautti..! Varsinkin, kun harjasi sen päälakea ja hännän tyveä. Peppu nousi taas korkealle.
 Kun etenimme kohti läheistä tiheikköaluetta (jossa puita, pari pensasta ja muita kasveja), alkoi harakka raakkua meille suoraan edessä olevan puun oksalta. Elsa tarvitsikin rohkaisusilityksiä, jotta uskaltaisi lähestyä sitä. Elsa taisi hoksata, että me vahdimme hänen selustaansa, koska hitaasti se eteni tiheikköön. Silloin harakka lensi hieman kauemmas, toisen puun oksalle raakkumaan. Elsakin maukui sille urheasti.

 Elsa olisi taas kovasti halunnut mennä aidan ali joidenkin pihaan. Kerran oli lähellä, ettei saanut harhautettua meitä! Niinhän se on, että aina kielletty kiehtoo eniten. Ei kuitenkaan viitsitty rikkoa kotirauhaa samoilemalla toisten pihoilla. Oih, olisipa mukavaa jos olisi ikioma iso piha, jossa olisi paljon kukkia sekä muita kasveja, kuten isoja reheviä puita ja pensaita... Oma kaunis puutarha, jossa Elsakin saisi kulkea ihan vapaasti.


Lopuksi, annetaan kuvien puhua.
































Ps. Kaikki muut kuvat on ottanut kumppanini, paitsi kuvan hänestä itsestään ja Elsasta otin tietysti minä.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Elsan ulkoilu

Kuten voittekin jo otsikosta päätellä, niin käytettiin eilen Elsaa ulkona valjaissa. Se piristi ainakin meidän ihmisten mieliä, ja luulisi sen tehneen hyvää Elsalle, kun pääsi laajentamaan näköpiiriään. Olihan se hirmu peloissaan aluksi. Viime ulkoilusta on kuitenkin jo useita kuukausia ja onhan se joka kerta jännittävää pienelle, ujolle eläimelle. Oltiinkin aika pitkään tällä kertaa tuolla pihalla. Elsa on ollut vähän hassu sen jälkeen! Siitä lähtien, kun eilen tulimme takaisin sisälle, niin Elsa on marissut marisemistaan (mitä se ei ole tehnyt sitten steriloitinsa). Taisimme avata pandoran lippaan viemällä sen ulkoilmaan..





 

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kissanpäivää


                                                                         Purrr vaan sullekin!
Mitäs me neitokaiset. Ootellaan pääsiäistä. Tuo pääsee syömään rairuohot, kun tuskin sille suklaa menee pääsiäisherkkuna. Laitoin eilen itämään, niin pitäisi joutua pitkäperjantaiksi.
Kroooooh!















Ja mitäs muuta. Elsa päivystää ikkunassa niin kuin ennenkin. Se on ollut parina päivänä vähän äänekkäämpi, kun varmaan kevät pistää kissankin mielen sekaisin, jos se niin tekee ihmisellekin. Pitäisi käyttää sitä ulkona. Ihan hyvin voisi jo käyttää. Tulee pian muuten hulluksi, kun avonaisesta ikkunasta saa vain impata luonnon hajuja, eikä kokea sitä oikeasti, Elsa-parka! Otetaan nyt vaikka sellainen tavoite, että seuraavan kerran kirjoitan tänne, kun olen jo käyttänyt Elsaa ulkona. Ennen en saa kirjoittaa.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

*Kehräystä*

Murmauskis. Äidinrakkauteni Elsaa kohtaan kasvaa kasvamistaan. Yksikin yö poissa lapsoseni luota, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua! Olin toissayön sydämeni valitun luona ja Elsa joutui jäämään kotiin. Onneksi kissat kuitenkin pärjäävät, kun niitä ei tarvitse käyttää ulkona tarpeillaan, ja ovat muutenkin niin itsenäisiä. Kuitenkin Elsa tuli jopa vastaan ja naukui eilen, kun saavuimme kotiin sen luokse. Harvemmin sillä niin ikävä kuitenkaan on ollut. Mutta hyvä tietää, etten minäkään ole ihan pelkkä ruuanlaittaja tai kakkaroiden siivoaja! :---D




Eilen il.. siis yöllä, Elsa tuli viekkuuni kerjäämään rapsutuksia ja niitä se saikin. Rapsutin sitä hännän tyvestä (selkäpuolelta), mitä se rakastaa yli kaiken! Silloin se nostaa pyllyään niin korkealle, ettei kuperkeikka ole kaukana. Ja kylläpä se taas kieppui kuin ekstaasissa, kun rapsuttelin sen pehmeää turkkia massun kohdalta. Kerroin sille, kuinka olen kaivannut sitä: Sen kippurahäntää, pehmeitä pörrösukkia, kosteaa nöpönenää, pystyssä höröttäviä korvia, pikkuista leukaa, vastustamattomia safiirisimmuja, veikeää hymysuuta jne.



















Elsa tekee minut onnelliseksi.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kevättä rinnassa

Otsikosta voittekin jo päätellä Elsan tämänhetkisiä fiiliksiä. Kevät lähestyy päivä päivältä, mikä tarkoittaa myös madotuksen uusimista. Murskasin eilen matolääkkeen Elsan ruokaan ja piilotettiin siksi aikaa raksut, jottei Elsan olisi niin helppo nirsoilla pehmeän ruuan suhteen. Kari sanoikin (ihan läpällä siis!), että: "Raamatussakin sanotaan; joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa." Hahaa!

Eipä Elsa tietenkään kuppiaan ihan puhtaaksi nuollut. Onneksi siinä Drontal Vetissä onkin 2 tabua/paketti. Voin murskata vaikka puolikkaan tämän päivän annokseen, niin luulisi menevän alas helpommin. Huomenna sitten toisen puolikkaan. Kävin juuri kaatamassa raksut takaisin Elsan ruokakuppiin.

Elsa tarkkailee liikennettä ikkunasta auringonpaisteessa. Varmasti sitä kiinnostaa, kun luonto heräilee talviuniltaan. Pianhan sekin pääsee vähän haistelemaan ulkoilmaa valjaissa. Kunhan lumet sulavat pois.. Olen minä tosin antanut sen haistella ulkoilmaa avonaisesta ikkunasta. Mutta eihän se ole sama kuin käydä ulkona! Nyt se haukottelee ja kääntyy poispäin maisemasta. Se käpertyy itseensä ja rupeaa päiväunille. Mistäköhän se uneksii? No, antaa sen uneksia. Unet ovat kissojen valtakuntaa.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Elsan elämänvaiheita kuvina

Kuvat ovat enimmäkseen viime vuodelta.

14.4.2010 Elsa alkaa kotiutumaan uuteen kotiinsa.

30.5.2010 Elsalla ei ollut vielä kiipeilypuuta.








15.6.2010 Onneksi Elsa ei tiedä, mitä kauhuja huominen tuo tullessaan. Siitä alempana.




























16.6.2010 Elsan himoja piti hillitä. Leikkauksen jälkeen vielä aika tokkurassa, verkkopuku leikkaushaavan takia.

17.6.2010 Läheisyys lämmittää

19.6.2010 Kyläilyä vanhempieni kodissa

27.8.2010

27.8.2010

9.9.2010 Nukutin pienokaistani.

12.9.2010

24.9.2010 Puhdasta tulee!

1.10.2010 Korkeuksissa

2.10.2010 Hrrrrrrrrrrr!

5.10.2010 Valkeat pörrösukat

7.10.2010 Kuin kaksi marjaa

10.10.2010 Elsakin näkee ruskan kauneuden.

15.10.2010 Elsa uneksii

21.10.2010 Pilkkupallero


25.11.2010

28.11.2010 Talvi on tullut.

16.12.2010 Sillä on jekut mielessä.

Purrrrrr!

2.10.2011 "Onko siinä lohta?"

23.1.2011 Kyttyrä<3