Jouluyllätyksiä

Eilen olikin aika jännittävä päivä! Aamupäivällä hellin ja pusuttelin Elsaa niin paljon kuin ehdin. Kuuntelimme joulumusiikkia, katsoimme Joulupukin kuumaa linjaa ja Joulurauhan julistusta. Elsa törötti kuusen alla marssimusiikin pauhatessa. Kyyti tuli joskus klo 12 jälkeen ja lähdin kylään jouluaaton viettohon. Elsa jäi kotiin kyläreissun ajaksi. Illalla kotiin palattuani minua kohtasi aikamoinen näky! Joku vintiö oli kaatanut kuusen. En viitsinyt olla vihainen pikkuiselle, koska ihan ymmärrettäväähän se oli, kun sillä oli varmaan käynyt aika pitkäksi poissaollessani.

Mitä pikimmiten laitoin Elsalle ruuan. Sen jälkeen pääsimme avaamaan loputkin lahjat. Elsan paketeista paljastui leluja ja ruokaa. Hyvin käytännöllisiä lahjoja siis! Elsa kävikin heti yhden lelun kimppuun. Siinä on pyörät alla ja sen saa liikkumaan eteenpäin "itsestään", vetämällä sitä ensin tasaisella alustalla taaksepäin.

Tänään vietän koko päivän kotosalla keskenään Elsan kanssa. Rentoudutaan ihan kunnolla, syöpötellään ja katsotaan tv:tä. Tälläkin hetkellä Elsa makoilee kiipeilytelineensä ylätasolla. Aika samoilla linjoilla itsekin eli ei mitään sen tähdellisempää. Massut niin täynnä, että voisi vaipua horrokseen.

Leppoisaa Joulun aikaa, kisut ja kissojen ystävät! =^-.-^=

Jouluaskartelua

Kuusi yötä jouluun on, laskin Elsan kanssa..

Tänään alkoi joulusiivous täällä kissalassa! Elsa-parka riensi oitis komeroon imuria piiloon. Täytyy myöntää, että taidan itsekin vähän pelätä kyseistä rohjaketta.. Sen verran mielelläni kuitenkin välttelen koskemasta siihen. ;) Siivouksen ja pienen lukuhetken jälkeen olinkin niin uupunut, että kävin päiväunille Elsan kanssa.

Alkuillasta päätin ryhtyä askartelemaan joulukortteja. Hihkaisin Elsalle: "Sitten ruvetaan vähän askartelee paskartelee!" Elsa siihen: "Miu!" Sellaisella äänellä tuli tuo vastaus Elsalta, että kuulosti siltä, että se oli vähintäänkin yhtä innoissaan kuin minä. Heti, kun olin levittänyt askartelutarvikkeet eteeni ja asettunut niiden ääreen, loikkasi Elsakin sohvan käsinojalle kiehnäämään. Laitoin vielä Jalin suklaatehtaan pyörimään taustalle.

Otin eilen illalla videopätkän Elsasta ja omista höpöttelyistäni. Lisään sen tähän yhteyteen. Mitenkäs teillä muuten kissat reagoivat jouluhössötykseen? Elsa herätti minut aamuyöllä siihen, kun se riuhtoi jouluvalot ikkunasta. Toivottavasti en joudu todistamaan tällaista enää toiste! :D

Hyviä pyhiä

Täällä sitä maleksitaan. Itsenäisyyspäivä ei merkitse meille kummallekaan mitään kummempaa kuin sitä, että saadaan luvan kanssa laiskotella sisällä lämpimässä. Tosin, Elsahan sitä tekee kylläkin joka päivä - luvan kanssa tai ilman! :D Eilen paketoin jo ensimmäisen joululahjan ja Elsa tuijotti tarkkaavaisena vierestä. Tuli ihan lapsuusmuistot mieleen, kun edesmennyt Jimi teki sitä myöskin (R.I.P.) ♥ Se on niin jännittävää, kun rapistellaan papereita ja mittaillaan naruja!

Ostin eilen Elsalle sellaisen "Sensitive" -annospussin, sillä sen vatsa on ollut hieman löysänä viime aikoina. Ehkä sekin jännittää joulun tuloa? Toivottavasti se nyt rauhoittuisi. Yksi päivä se ei malttanut odottaa wc-vuoroa, vaan teki tortun lattialle, suoraan keittiönurkkauksen puolelle. Samana päivänä se puklasikin kerran. Mutta sen jälkeen se on voinut paremmin. Aika usein vaan tuntuu ravaavan kopilla. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun olen ollut niin paljon kotosalla - entistä enemmän.

Yöllä tai tänä aamuna - en muista - nojasin kevyesti Elsan pehmeää turkkia vasten tyynyllä ja hetken kuluttua alkoi Elsa kuorsata kuin mies! Noustuani räpsin Elsasta muutaman kuvan. Sillä on kyllä tosi herkät silmät, koska vain muutamasta salamakuvasta sen silmät muuttuivat oudon keltaisiksi (ne ovat kyllä luonnostaankin hieman kellertävät) ja pupillit kapeiksi! Eikä se antanut ottaa enää ilman salamaakaan, koska eihän se voinut tietää, otanko ilman salamaa vai sen kanssa. Sain kuitenkin otettua vielä pari kuvaa ilman salamaa ja pussasin sitä kiitokseksi otsalle ja poskille. >''<

Täytyy ruveta pikkuhiljaa suunnittelemaan myös Elsan joululahjaa! Tuskin mitään hirveän isoa tai kallista, koska Elsa sai sen jättikiipeilypuunsa ihan vähän aikaa sitten. Jotain kivaa kuitenkin! Täytyy muuten kehua Elsan käytöstä, että ainakaan vielä se ei ole leikkinyt ikkunan jouluvaloilla. Se olisi helppoa nyt, kun tuosta telineestä se ylttäisi erinomaisesti. Hih, vilkaisin Elsaa ja se meinasi haukotella. Näytti aika pöljältä, kun kieli ilmestyi näkyviin, mutta keskeytti sitten kuitenkin haukotuksensa. :D Arka pikku nipsu!

Elsa-neidon linna

Vihdoinkin saimme koottua netistä tilaamani loistokkaan kiipeily-/raapimistelineen. Kokoa telineellä oli vielä enemmän kuin osasin varautuakaan. Jostain syystä tuotekuvat eivät tehneet oikeutta sen mahtavuudelle. Kokoamisen jätin suosiolla kumppanilleni! Siinä me vain Elsan kanssa lahnattiin sohvalla, kun toinen raukka ähki ja puhki kiipeilypuun äärellä.

Elsa ei arkaillut kiivetä telineeseen. Ihme kyllä se meni heti ensimmäiseksi siinä olevaan mökkiin. Aiemmin kun se ei ole innostunut sentyyppisistä tiloista lainkaan, joista se on helppo loukuttaa tarpeen vaatiessa (kynsien leikkuu/hoitoon vieminen tms). Mutta jälleen kerran saimme todistaa tämän kissan ennalta-arvaamatonta luonnetta! Vitsailimme, että nythän Elsalla on oikein talvimökki siinä. Ainakin se on lämmin - ja siitähän kissat pitää!

Heti iski pieni kissa-vauvakuume, sillä tuossa kiipeilyhärpäkkeessä olisi hyvin tilaa toisellekin silkkisukalle. ;)

Kissanviikset, mitkä kissanpäivät!

Eilen oli siis todellinen kissanpäivä, kun Lemmikkitalo Reporangassa vietettiin kissanpäivää. Siellä oli tarjouksia ja äänestyksiä. Näytillä oli kaksi norjalaista metsäkissaa (kirjoitetaanko tuo pienellä vai isolla alkukirjaimella?). Osallistuin äänestyksiin, tutustuin kissoihin. Toinen kissoista oli käsittämättömän suurikokoinen (kuulemma 9,5 kg) ja se päästi ihan hassua ääntä. Sen mau'unta kuulosti enemmän hennon ja epävarman otuksen kuin mahtavan kissan ääneltä. Ihanaa, miten kaikissa kissoissa on omat persoonalliset piirteensä! :3

Sitten ostoksiin. Ruokapuolelta otin Royal Canin -merkkisiä tuotteita - turkkia sekä ihoa hoitavaa ja ravitsevaa täysrehua (raksuja) + märkäruokaa. Ostin myös kuivalihapötkön. Ja pitihän tuolle kehruukoneelle tuoda uusi lelukin. En meinannut millään osata päättää, minkä lelun valitsen, niin meinasin ottaa jo kaksi kalliinpuoleista, mutta onneksi toinen kissanomistajista suositteli minulle yhtä niistä!

Hieno kauppakassi kaupanpäälle!

Herkkuja, alennuskuponkeja..

Olen aivan ikionnellinen Elsan puolesta, kun se sai viimein lelun, joka sai sen liikkumaan kunnolla. Elsa kun on vähän aremmanpuoleinen yksilö, niin se on leikkinyt enimmäkseen iltaisin/öisin ja useimmiten yksinään. Ihme kyllä, se alkoi heti tutkia lelua, kun olin mätkäyttänyt sen matolle. Se aloitti nuuhkimalla, sitten nuoli sitä joka puolelta ja vähitellen se alkoi pureksia ja potkia lelua. Koko eilisen päivän se vietti riehumalla sen kanssa. Se jopa lepäsi pötkö vierellään. En tiedä, johtuisiko Elsan uskallus ja into lelua kohtaan osittain siitäkin, että pari päivää sitten se innostui toden teolla leikkimään silkkinauhalla, jolla olen sitonut hiukseni. Härnäsin Elsaa vetämällä nauhaa hitaasti sen edessä ja sehän kävi siihen kiinni. Leikimme yhdessä vaikka miten pitkään. Ehkä herätin sen rohkeuden! ;) No ei vaan; uskoakseni pötkössä on sisällä kissanminttua - tuskin sillä muuten olisi niin kova suosio kissojen keskuudessa.

Se on pinkki!

Elsa

Elsa tykkää mennä "laatikoksi". Kutsummekin sitä välillä boksiksi, paitsi jos se onkin mennyt "formula-autoksi".
Elsa suukottelee paljon (keltähän se on sen oppinut).
Elsa villiintyy öisin leikkimään.
Elsan pylly nousee pystyyn, kun sitä rapsuttaa alaselästä.
Massu on Elsan mielestä paras paikka rapsutuksille ja häntääkin saa räplätä ilman, että se suuttuu.
Elsa syö ruokansa useissa pienissä erissä, eikä koskaan huitaise kaikkea kerralla alas.
Elsa kaapii hiekkalaatikkonsa tarkkaan - lähes neuroottisesti - siellä käydessään.
Elsalla on pieni ääni, joka naukuessaan on usein katkonainen. Se kuulostaa niin kuin tältä: "Mi-iuu"
Elsa ryntää vaatekomeroon piiloon, kun imuri menee päälle.
Elsa nukkuu eri kohdissa sänkyä vuodenaikojen mukaan. En mene takuuseen siitä, muistanko nyt oikein, mutta kesällä se nukkuu usein vain vähän aikaa jossain alavatsani päällä tai jalkopäässä, talvella pääni vieressä tai jopa osittain tyynylläni, keväällä rinnan päällä, syksyllä kyljessäni. Muutenkin Elsa löytää aina uusia hengailupaikkoja, joissa se viihtyy kausittain.
Elsa on vähään tyytyväinen. Se viihtyy parhaiten suurehkossa yksiössäni, eikä kaipaa enempää tilaa. Jos se viedään muualle hoitoon tai vaikkapa kesämökille käymään, niin sillä on pasmat sekaisin.
Elsa nauttii valtavasti, jos sille tuodaan esimerkiksi mustikanoksia sisälle tai kasvatetaan rairuohoa sille. Se hengailee aina niiden lähettyvillä ja imee sitä tuoksua itseensä.
Elsan häntä värisee innosta.
Elsa ei koskaan väsy rapsutuksiin ja osoittaa sen antaumuksella, miten paljon niistä nauttii. Yksi poikkeussääntö sillä kuitenkin on: Silloin sitä ei saa paijailla, kun valot on sammutettu, ja ihmisten pitäisi nukahtaa. Elsa onkin varsinainen nukkumatti, joka vartoo yöllä siihen saakka, kun saan unta.
Elsa ei suostunut juomaan enää mistään muusta kuin "simpukkakupista". Se oli siis astia, jonka olin ostanut San Franciscon Chinatownista aikoinaan, ja täyttänyt sen simpukoilla sekä vedellä. Pidin sitä koristeena pöydällä ja Elsa alkoi hyppiä aina pöydälle juomaan siitä. Lopulta minun oli pakko luovuttaa se sille vesikupiksi ja siinähän se on ollut Elsan ruokailupaikalla niin kauan kuin muistan.
Elsa on välillä aika nirso (tullut kenties allekirjoittaneeseen)
Elsalla on usein tassut puuskassa.
Elsa tekee minut onnelliseksi.

Hipsis hupsis hopsansaa, silkkisukat askeltaa..

Hei, kissaihmiset! Ei olla päivitetty Elsan kanssa taas pitkään aikaan. Kai se on sen merkki, että kaikki on sujunut hyvin tällä meidän täplänassulla. Tosin tänä aamuna herättiin kaikki siihen, kun Elsa heräsi huutaen unestaan. Raukka taisi nähdä painajaista! Hih, itselleni käy niin vähän turhankin usein, että herään omaan huutooni.

Juhannuksena Elsa oli mukana mökillä. Se meni oikein hyvin, sillä toisena iltana pikku arkajalka uskalsi näytille ja ihan tervehtimään vanhempianikin. Muuten se oli lähinnä meidän "mammojen" eli minun ja toisen puoliskoni seurassa yhdessä huoneessa. Mutta sinä iltana, kun se tuli näytille, niin se asettui lopulta oleskelemaan pehmeälle sohvalle isäni viereen. :) Siinä he katselivat yhdessä telkkaria jonkin aikaa. Ehdin jo kaivata Elsaa nukkumaan, mutta tulihan se sieltä viekkuun nukkumaan.

Elsakin kävi juhannussaunassa.

Joku on vähän ekstaasissa!

Välillä täytyy pohdiskella syvällisemmin..

Mutta sitten ikävämpiin uutisiin.. Meidän Jimi-herra meni "taivaaseen" viime viikolla. Hän oli siis kissa, jonka kanssa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni saman katon alla. Viimeiset elinvuotensa hän asui minun enon luona, koska Jimi oli tottunut elelemään omakotitalossa, eikä tottunut siihen, kun vanhempani muuttivat kerrostaloon. Jimi eli 17-vuotiaaksi. Hänelle tuli veritulppa aorttaan, mikä vei jalat ensimmäisenä. Hän lähti kunniallisesti niin kuin Jimiltä voi hyvin odottaa. Etutassujen varassa raahautui vielä hiekkalaatikolle, vaikka takajalat eivät enää toimineet. Ei suostunut luopumaan sisäsiisteydestään. En päässyt Jimin viimeiselle matkalle eläinlääkäriin, jossa hänelle annettiin armahtava pistos.. Itseasiassa kaksikin, koska hän oli niin sinnikäs pitämään kiinni elämästään.. Todella Jimin tyyppistä. Hän oli vahva ja viisas. Mutta pääasia, ettei hän joutunut kärsimään, vaan pääsi pois ennen kuin kovemmat kivut alkaisivat.

Lepää rauhassa, Jimi.

Elsan ulkoilu ja valjaista karkaaminen

Veimme Elsan eilen ulos. Sisältä poistuminen oli melko työlästä, eikä ulkoilmakaan tehnyt tehtäväänsä - innostanut pienokaistamme lähtemään liikkumaan valjaissa. Koiranomistajilla oli varmaan naurussa pitelemistä, kun saimme liikuteltua kissaa vain kantamalla sen paikasta toiseen, eikä se suostunut kuin istumaan paikoillaan. Kaksi suupielet ylhäällä ja kielet ulkona kipittävää koiraa lipuivat ohitsemme, kun Elsa piileskeli ruohikossa apaattisena.

Kyllästyneinä Elsan piristysyrityksiin, päätimme mennä vielä hetkeksi kotipihalleni. Kumppanini meni penkille istumaan, pidellen Elsaa hihnasta. Kun aloin keinua, muuttui Elsa tosi pelokkaaksi. Sen korvat menivät luimuun ja silmät tuijottivat lautasina. Keinun narahtelu ilmeisesti pelotti sitä. Niinpä tulin pois keinusta. Sekään ei enää auttanut, koska kohta Elsa alkoi riuhtomaan itseään irti valjaista. Se pääsi kumppanini taakse, jolloin sen oli helpompaa kiepauttaa itsensä irti. Se tapahtui niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt tehdä muuta kuin huutaa shokissa. Kun näin Elsan siinä vapaana, ehdin ajatella vain, että tässä tämä nyt oli - menetin Elsan.

Käänsin shokissa selkäni sille kaikelle. Meinasin luovuttaa kokonaan ja vajota itsesääliin, kunnes jokin ääni sisälläni käski minua pysymään vahvana. Käännyin takaisinpäin ja näin kumppanini lähestyvän Elsaa. Ajattelin, että on mahdotonta saada ulkona vapaana oleva eläin kiinni. Kuitenkin, Elsa pysyi paikoillaan, eikä osoittanut villikissan ominaisuuksia pinkaisemalla pakoon. Onneksi, sillä asun keskustassa, jossa vilisee autoja! Kumppanini sai Elsan pyydystettyä syliinsä. Kävelimme sisään, minä mitään puhumatta. Tapaus veti minut hiljaiseksi, koska oli lähellä tapahtua jotain todella kauhistuttavaa. Tuntui hirveältä, ettei tapahtumien kulkua osannut ennakoida. Oli turhan lähellä, että olisin menettänyt ihanan, rakkaan, korvaamattoman tärkeän Elsani!

Tämän vuoden ensimmäinen kevätretki

Moro!

Käytimme viime torstaina Elsaa ulkona. Valjaiden laittaminen oli hankalaa, koska pikkuneiti kiukutteli siihen malliin, mutta onnistuimme lopulta. Kun olimme päässeet pihalle, alkoivat asiat sujumaan sulavammin. Näytti siltä, että Elsa tunnisti pihan aikaisemmilta retkiltä. Ensimmäiseksi se halusi pusikkoon. Sieltä se vähän seuraili autoja lähietäisyydeltä. Niitähän se seurailee aina ikkunastakin! Nyt se pääsi katsomaan ihan läheltä. :)

Saatuamme houkuteltua (kannettua) Elsan pois pusikosta, alkoi se pian vetää meitä kuin pässiä narussa. :D Se halusi taas taloamme vastapäiseen metikköön. Siellä se oli kuin kotonaan ja teroitti jopa kyntensä puunrunkoon! Ikävä kyllä, se olisi taas kovasti halunnut aidan toiselle puolelle jonkun suureen pihaan. Varmaan, kun sillä puolella on niin paljon vihreää. Kun taas metikkö, jossa käyskentelimme, on täynnä koiranpaskaa. Mielelläni olisin kyllä itsekin mennyt aidan toiselle puolelle, jos toisten pihoihin olisi lupa noin vain astella. No, siinä tohinassa, kun estelin Elsaa menemästä aidan välistä, kävi pikku onnettomuus: Astuin ainoillani löysään koiranpaskaan. Hyi olkoon sitä lemua..! Elsalla oli varmasti hupia kerrakseen, kun sen mammalle kävi noin hassusti.

Retki kommelluksineen osoittautui kuitenkin sen arvoiseksi, kun pääsimme takaisin kodin lämpöön. Elsa vaikutti yhtä aikaa sekä virkistyneeltä että helpottuneelta. :) Täytyy sanoa, että sitä me muutkin olimme. Ulkoilma piristää!

Mummolaan, mummolaan, viikonlopuksi suunnataan!

Viikonloppu lähestyy hyvää vauhtia, joten ajattelin tulla kertomaan Elsan kuulumisia.

Lähdetään huomenna toiselle paikkakunnalle viikonlopuksi ja Elsa jää Jyväskylään. Se menee "mummun ja papan" eli vanhempieni luokse hoitoon. Vähän jänskättää, miten Elsa sopeutuu sinne! Sillä pikku Nipsulla kun on tapana arkailla hoidossa. Toivottavasti sen herkkä mieli ei joudu liian kovalle koetukselle. No, Elsa on kuitenkin vielä niin nuori, ettei tarvitse pelätä stressin aiheuttavan sen terveydelle jotain pysyviä vaurioita. :) Ehkä jos se olisi saman ikäinen kuin Jimi-herra, niin edestakaisin kuljettelusta voisi olla enemmän haittaa. Eikä sen mummola ole edes kaukana, niin sen ei tarvitse onneksi kärsiä pitkistä autokyydeistä!

Olin muuten viime viikonloppuna Pietarissa ja kumppanini asui Elsan luona koko viikonlopun. :) Se oli todella hyvä ratkaisu, paljon parempi kuin jos kumppanini olisi vain käynyt sen luona välillä, koska minun ei tarvinnut jatkuvasti miettiä, että mitenköhän se Elsa nyt siellä pärjää ja onko se yksinäinen. Lisäksi, kumppanini seurassa se tuntee olonsa yhtä turvalliseksi kuin minunkin. :) Toin Elsalle tuliaiseksi pari liha-ateriaa.

Pääsiäinenkin tuli ja meni. Kasvatin Elsalle taas rairuohoa. Tänä vuonna se ei ahtautunut rairuohoastiaan, vaikka pidin huolen siitä, että se oli samankokoinen astia. :D Ellei se sitten tehnyt niin salaa, kun kukaan ei ollut näkemässä.. Ehkä se ajatteli, että se on jo niin iso, ettei se voi enää olla niin lapsellinen. ;) Laitetaan nyt kuitenkin viime vuodelta kuva, missä se on rairuohojen päällä, ettei vahingossakaan pääsisi unohtumaan! :D

Viime vuonna olin tarpeeksi nuori tähän.

Tänä vuonna tyydyin aistimaan lähietäisyydeltä.

Ps. Miksi kissat tuoksuvat niin hyville? <3

Omin sanoin

Mau. Ajattelin tulla moikkaamaan teitä ennen kuin vaivun uneen. Tiedän, että mun tekemiset kiinnostaa niin monia, että yritän nyt uhrautua sen verran tämän kerran.

Viime päivät on sujuneet todella leppoisasti, kun mamma on ollut vähän kipeänä. Se on maannut suurimman osan aikaa sohvalla tai sängyssä, niin mulla on ollut aina joku rapsuttamassa ihteäni, kun olen asettunut tarjolle. Se on hyvää vastapainoa sille, että viime viikonloppuna mamma oli jossain muualla. No, enhän mä nyt mitään lapsenvahtia tarviikaan, kun voin nukkua vaikka koko päivän jos mä niin päätän, mutta kyllä ne silityksetkin kelpaa.

Sitten tykkään kanssa kahtella ikkunasta ulos, kun ihmiset kävelee akkunan alta ja tielläkin kulkee vaikka minkälaista härveliä. En tiiä mitä ne on, mutta niin typeriltä ne näyttää, ettei niitä vaan voi olla kahtomatta. Välillä siellä lentää lintuja. Miltäköhän ne maistuis tosta mun ruokakupilta..