Tämän vuoden ensimmäinen kevätretki

Moro!

Käytimme viime torstaina Elsaa ulkona. Valjaiden laittaminen oli hankalaa, koska pikkuneiti kiukutteli siihen malliin, mutta onnistuimme lopulta. Kun olimme päässeet pihalle, alkoivat asiat sujumaan sulavammin. Näytti siltä, että Elsa tunnisti pihan aikaisemmilta retkiltä. Ensimmäiseksi se halusi pusikkoon. Sieltä se vähän seuraili autoja lähietäisyydeltä. Niitähän se seurailee aina ikkunastakin! Nyt se pääsi katsomaan ihan läheltä. :)

Saatuamme houkuteltua (kannettua) Elsan pois pusikosta, alkoi se pian vetää meitä kuin pässiä narussa. :D Se halusi taas taloamme vastapäiseen metikköön. Siellä se oli kuin kotonaan ja teroitti jopa kyntensä puunrunkoon! Ikävä kyllä, se olisi taas kovasti halunnut aidan toiselle puolelle jonkun suureen pihaan. Varmaan, kun sillä puolella on niin paljon vihreää. Kun taas metikkö, jossa käyskentelimme, on täynnä koiranpaskaa. Mielelläni olisin kyllä itsekin mennyt aidan toiselle puolelle, jos toisten pihoihin olisi lupa noin vain astella. No, siinä tohinassa, kun estelin Elsaa menemästä aidan välistä, kävi pikku onnettomuus: Astuin ainoillani löysään koiranpaskaan. Hyi olkoon sitä lemua..! Elsalla oli varmasti hupia kerrakseen, kun sen mammalle kävi noin hassusti.

Retki kommelluksineen osoittautui kuitenkin sen arvoiseksi, kun pääsimme takaisin kodin lämpöön. Elsa vaikutti yhtä aikaa sekä virkistyneeltä että helpottuneelta. :) Täytyy sanoa, että sitä me muutkin olimme. Ulkoilma piristää!