tiistai 13. elokuuta 2013

Bye bye baby balls, goodbye







Murrosikä on kivuliasta aikaa. Hassekaan ei voinut välttyä siltä. Herättyään lääketokkurasta se huomaa, että jotain puuttuu. Onhan se varmasti vähän kummallista, kun vehkeet on yhtäkkiä poissa! Oho, nythän se heräsi! Näköjään on laskenut alleen unissaan. :( Voi pientä, sammui hoippuessaan pari kertaa lattialle ja nyt se jo reippaana poikana loikkasi kiipeilypuuhun uneksimaan. Toivottavasti leikkaushaava paranee ongelmitta, eikä Hasselle joudu laittamaan sellaista kauluria tms.




En herännyt herätyskelloon, enkä seitsemään puheluunkaan, mutta onneksi juuri klo 9:00 heräsin, kun kyytimies tuli viemään meitä eläinlääkäriin. Tavoistani poiketen puin kiireesti vaatteet ylleni ja lähdin ilman meikkiä. Eläinklinikka Tähdessä oli ystävällinen palvelu ja työntekijät osasivat asiansa hienosti. Eläinlääkärin pöydällä Hasse oli rennompi kuin Elsa silloin aikanaan ja selvästi aisti lääkärin olevan kiltti ja hyväsydäminen. Sai Hasse kehujakin ulkonäöstään! Pitelin kevyesti etuosasta kiinni, kun puudutus-/nukutusaine ruiskutettiin neulalla Hassen pikku peppuun.






Operaatio kesti vain n. puoli tuntia! Uroksille kastrointi onkin paljon yksinkertaisempi homma, koska ei tarvitse leikellä vatsan alueelta, kuten eläinlääkäri minulle selvensi. Koko lysti teki hieman alle 80 euroa, mutta pieni hinta se on siitä, ettei kissan tarvitse merkkailla ympäriinsä ja kärsiä levottomuudesta. Toivotaan, että Hassen leikkisyys ei katoa! Tuskinpa, koska onhan se vielä niin nuori ja perusluonteeltaankin vilkkaampi tapaus kuin Elsa. ;) Molempia rakastan silti aivan yhtä paljon! Tosin Elsaan minulla on aivan erityinen side. Olemme sukulaissieluja!




Kotona asettelin pyyhkeitä ja vilttiä wc:n lattialle. Nostin Hassen kuljetuskopastaan pyyhkeiden sisässä niiden päälle. Oven laitoin kiinni, jotta sinne ei kävisi veto. Sitten päätin perua erään melko tärkeän tapaamisen, koska tuntui parhaalta jäädä kotiin tarkkailemaan Hassen vointia ja viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa Elsan kanssa! Siitä onkin kauan, kun viimeksi ollaan oltu kaksistaan. Keitin itselleni kahvit ja mutustin mustikkapiirakkaa samalla, kun paijailin tyytyväisyyttään hyrisevää Elsaa. Päätin hemmotella toveriani vähän lisää, joten annoin sillekin sapuskaa. Näytti maistuvan!




Voi olla, että postaillaan seuraavan kerran uudesta kodista. Varmaan jo ensi viikolla kissat katselevat toisenlaista maisemaa lasiparvekkeelta.