sunnuntai 3. elokuuta 2014

Hassen ensimmäinen metsästyssaalis

Kurrmau. Eihän näillä helteillä jaksa edes nukkua saati kirjoittaa. Nyt on kuitenkin jo kertynyt niin paljon asiaa, että on pakko päästä jakamaan tänne bloginkin puolelle. 

Aika moni kissa inhoaa/pelkää vettä. Kuinka moni on ollut todistamassa tilannetta, jossa, ei yksi, vaan peräti kaksi koiraa ulvoo kauhuissaan veden äärellä? Minäpä olen. Tosin ulvonnan motiivista en mene takuuseen, sillä tietääkseni vastauksen, pitäisi minun olla koira, enkä tällaisena kissamammana pysty edes kuvittelemaan moista. Palatakseni tilanteeseen kaiken lisäksi toinen koirista putosi veteen isännän yhä vain puhuessa välinpitämättömästi puhelimeen sillä aikaa, kun koiraparat itkivät taustalla. Eikä tämä katkaissut puhelua edes siinä vaiheessa, kun oli toisella kädellä nostamassa koiraa vedestä!

Kesään on mahtunut enimmäkseen lokoisia kissanpäiviä omilla kotinurkilla, mutta myös pieniä hoitojaksoja mummun ja papan luona, matkustamista autolla ja veneellä, mökkeilyä ja hieman ulkoiluakin. Parvekkeella on mukava kölliä jos pitää helteestä ja auringonpaisteesta niin kuin Elsa, vaihtoehtoisesti voi toisinaan tehdä tarkistuskierroksen parvekkeelle ja sieltä takaisin sisälle vilvoittelemaan niin kuin Hasse. Kiipeilypuun ylimmässä pesässä saa tuntea olevansa koko kissa(uni)versumin valtias ja siellä on suojassa UV-säteilyltä. Ei sillä, että UV-säteilyllä olisi vaikutusta kissajumaliin..

Viikko sitten mökillä iski kova ukonilma. Kuulosti siltä kuin taivas olisi kirjaimellisesti repeämässä niskaan. Elsa tarkasteli tilannetta ensin tutulta ja turvalliselta ikkunalautapaikalta ikkunan ja hyönteisverkon välissä. Joku lintu lauloi varoitusserenadeja muille kanssaeläjilleen ukkosen lähestyessä uhkaavasti. Sade yltyi voimakkaaksi ja pian Elsakin loikkasi ikkunalaudalta, joten saimme sulkea ikkunan. Ukkonen kuului olevan jollain puolella saarea, jolla mökkimme on. Elsa meni makuuhuoneen sängyn alle mattojen väliin pitkittäin. Ukkonen jyrisi jo aivan lähellä. Minäkin menin toviksi Elsan seuraksi sängyn alle. Hassen mieltä ei näyttänyt ukkonen huolettavan, mutta kävi hänkin sängyn alla kurkkimassa, kenties uroksena huolehtien meistä tytöistä. Pari kertaa pamahti niin, että ukkosen täytyi olla melkein mökkimme katon yläpuolella. Silloin ei voinut kuin odottaa.

Ukkosmyrskyä edeltävänä aamuna tein yllättävän löydön. Etsin lainakirjaa joka puolelta mökkiä. Olin jo illalla katsonut kerrossängyn alta, mutta tuumin, etten ehkä katsonut tarpeeksi pitkälle. Katsoin uudestaan ja huomasin siellä epämääräisen möykyn. En saanut siitä selvää, mutta tunnistin vaistomaisesti jotain inhottavaa, kun katseeni osuikin lattialla oleviin punaisiin (verta?) tahroihin. Kutsuin vanhempani katsomaan ennen kuin tutkin oliota sen lähemmin. Isäni kurkisti sängyn alle ja hän vahvisti epäilykseni siitä, että kyseessä oli jonkinlainen myyräeläin. Pään puuttuminen kertoi siitä, että joku oli innostunut leikkimään ruualla. Isäni haki sanomalehtiä ja siivotessaan myyränjätöksiä Hasse seurasi koko ajan tarkkaavaisena kerrossängyn yläpediltä. Hassen ylpeästä katseesta (ja Elsan luonneanalyyseistä) meillä ei ollut enää epäilystäkään siitä, kumpi kissoista oli osallinen tapahtuneeseen. Ensimmäistä kertaa koskaan mökissä tavattiin hiiri ja se sai kohtalokkaan lopun eksyessään niille nurkille. Hasse metsästi ensimmäisen oikean saaliinsa, luultavasti saunan avonaisen ikkunan kautta tulleen ruokavarkaan, todennäköisesti yöaikaan meidän ihmisten nukkuessa sikeästi.

Elsa on ollut reippaana hoitopaikassa ja mökillä. Hän ei enää pahemmin arkaile näyttäytyä ja liikkua vapaasti vanhempieni läheisyydessä. Ihme kyllä, nuorempi ja normaalisti riehakkaampi Hasse piiloutuu peiton alle nukkumaan hoidossa ja silloin tällöin mökilläkin ollessaan, eikä päiväsaikaan näyttäydy juurikaan. Harvemmin kissoja viedään hoitoon, mutta helposti se paikka on järjestynyt, kun vanhempani asuvat samassa kaupungissa. Pulmallisempaa olisi löytää hoitopaikka jos vanhemmat asuisivat kauempana. Kysynkin nyt teiltä lukijoilta, joiden vanhemmat tai sukulaiset eivät asu lähellä kuinka olette saaneet järjestettyä hoitopaikan kissoille, jos ja kun joudutte olemaan joskus öitä pois kotoa, vai otatteko ne kaikkialle mukaan?

1 kommentti:

  1. Me ollaan reissujen ajaks viety kissat toiselle paikkakunnalle miehen vanhempien luokse tai jos pari päivää vaan ollaan poissa, niin silloin ollaan annettu avaimet meille kissojen hoitoa varten. :) Joku puoli tuntia tulee matkaa sinne, niin parempihan se on viedä kisut sinne ettei tarvitse edes takaisin ajaa. ^^

    VastaaPoista